Ajattelin tehdä joululahjaksi tyttärilleni keittiöpyyheliinat. 

Ensimmäiseksi hahmottelin paperille kuvan, jonka haluaisin painaa kankaalle.

Seuraava vaihe oli kuvan piirtäminen kalvolle ja sen leikkaaminen askarteluveitsellä. Kalvo on siitä kiva, että sitä voi pestä ja käyttää useampaan kertaan. 

Ensin piti tehdä värisekoitus. Tähän tarvittiin n. 0.5 dl painopastaa, johon sekoitin keltaista ja sinistä (tummensin sinistä lisäämällä). 

Alustana oli muovilla ja huovalla päällystetty iso pöytä. Kiinnitin värin telalla kankaaseen. Telan sijasta on mahdollista myös 'tuputtaa' väri kiinni vaahtomuovipalasella.

Huomaa, että kalvon sijasta voi käyttää myös paperia tai pahvia (jotka ovat usein kuitenkin kertakäyttöisiä menetelmiä). Pienten lasten kanssa voi olla kätevä käyttää esim. kontaktimuovia, sillä se pysyy hyvin paikoillaan. Vinkiksi myös se, että telaan tai töpöttimeen ei kannata laittaa liikaa väriä, ettei se valu kaavan alle ja sotke kangasta.

Tämä on niin kutsuttua estopainotekniikkaa, jossa vehnäjauhoseos estää värin imeytymisen.

Tein paksun vellin vehnäjauhosta (myös muita jauhoja ja leseitä kannattaa kokeilla), ja maalasin sen kankaalle. Vehnän ja veden suhde noin 1:1.

Itse käytin vanhaa valkoista lakanaa, mutta tähän käy myös muunlaiset kankaat. 

Vellillä maalattu kangas jäi yöksi kuivumaan. Seuraavana päivänä rytistelin korpuksi kuivunutta lakanaa takapihan aamuauringossa - vehnäpöly leijaili kauniisti tuulen mukana. Rutistelu oli myös kovin terapeuttista; liike, ääni ja tuntoaisti saivat tekemistä. 

Ohjeeksi itselleni jatkoon: hankaa kangasta riittävästi, sillä sitä enemmän väri tarttuu, mitä enemmän kangas halkeilee ja vehnäpeite rakoilee. 

Tässä näet värjätyn kankaan ja kauniisti halkeillun kankaan pinnan.  

Värjäyksen ja sen kuivumisen jälkeen silitin värin kiinni (rauta saa olla kuumimmalla mahdollisella ja silittää n. minuutin yhtä kohtaa -varo kuitenkin ettei vehnä alkaa käryämään!). Täytyy sanoa, että kokeiluni oli hieman kunnianhimoinen, sillä ison kankaan silittäminenkin vei tovin =). 

Silityksen jälkeen pesin kankaan lämpimällä vedellä. Huuhtelin kankaan moneen kertaan, että vehnä irtosi kokonaan. 

Sitten oli ihastelun vuoro. Voi, miten kauniisti kankaassa leikkii punainen ja valkoinen!   

Kaiversin perunaan kuvassa olevan kuvion ja kuivasin painokohdan. Sekoitin lilan värin ja painoin puuvillakankaaseen sarjatyönä kuvia. 

Ensimmäisessä kokeilussa tuli hieman liikaa väriä kankaalle ja sain Riikka-opelta vinkin, että voisin painaa perunan ohuen superlonin läpi väriin. Tämä olikin oivallinen neuvo, näin sain paljon kauniimman tuloksen (kuva).

Kokeilin myös laimasinkuviointia mm. simpukalla (pitkulaiset lilat kuviot) sekä oven nupilla (pyöreä kuvio). Kannattaakin rohkeasti kokeilla erilaisia tavaroita ja pintoja - voi hämmästyä millainen painokuvio siitä syntyy.

Sulatin valkoista kynttilää vesihauteessa. Tämän jälkeen teippasin piirroksen kehikon taakse ja aloin maalata steariinilla kuvan ympärystä. Ideana oli siis maalata kaikki muut kohdat paitsi ne, joihin halusin väriä. Tätä oli ensiksi hieman vaikea hahmottaa, joten parasta oli tehdä ja kokeilla. 

Tässä näkyy steariinimaalaus kuivuneena. 

Sekoitin pigmenttivärin emulsioon (n. 1 dl emulsiota ja n. 4 tippaa mustaa). Kehikkoa/seulaa ja raakelia (puinen 'lasta') käyttämällä levitin värin kuvion päälle. 

Raakelin voi korvata ikkunalastalla, mutta itse koin puisen raakelin erinomaiseksi. Ensimmäiset  painokset tulivat hieman hennoiksi, sillä en hoksannut painaa raakelia ja seulaa tarpeeksi. Otteet saavatkin olla ihan napakoita. 

Seula tulee myös muistaa pestä huolellisesti värin jälkeen.  

Siipien kultaiset viivat ja tein kalvosaplunalla ja mustat pisteet suoraan kapealla pensselillä. 

Yhtenä tehtävänä meillä Taitokeskuksella oli suunnitella yksityiskohta jostain kuvasta tai kuviosta. 

Oli kaikkiaan kiinnostavaa miettiä, millaisesta kuviosta lähtee tekemään painokuviota. Vaihtoehtoja minulla olikin monia, kuten  ihmisen dna, kasvojen rypyt, kasvien rakenne ja solut, tuulettimen ritilä, rakennukset ja pilvien ääriviivat maisemakuvissa jne. Päädyin kuitenkin ihmisen anatomiaan, tarkemmin ihmisen verisuonistoon. Minua on aina kiinnostanut ihmisen sisäelimet ja verisuonisto, joten tässä sain tarkastella sitä pieteetillä. Suurensin ja taas suurensin kuvaa, jolloin sain mieleiseni kuvion.

Piirsin kuvion paperille ja päällystin kuvan kontaktimuovilla (kun kotona ei ollut kalvoja). Leikkasin kuvion auki askarteluveitsellä.

Tämä ratkaisu toimi välttävästi ja pääsin kokeilemaan kuvaa, mutta parempikin painojälki olisi voinut olla. Teen jatkossa tästä vielä tarkemman sapluunan.

Valitsin väreiksi punaisen, mustan ja tipan sinistä. Pidän kuviosta, se henkii hieman jotain japanilaistyyppistä kuviota, ehkä kirsikkapuun oksaa?

Väririvi piristää nyt kivasti lakanan  päätyreunaa =).