Itse tehdyllä paperilla saa uniikkeja arkkeja tai vaikka koriste- ja käyttöesineitä.

Tämä laite on Hollanteri eli paperikuitujen jauhintalaite. Siihen on revitty vuorokauden liossa ollutta pellava-arkkia. Pellava pysyy valkoisena pitkään, siksi sitä käytetään  paperin tekoon mielummin kuin esim. koivusellua.  

Hollanteri jauhoi ja murisi noin pari tuntia, jonka jälkeen massasta valutettiin pahin vesimäärä pois. Harvalla on hollanteria nurkissaan, joten saman asian voi toteuttaa esimerkiksi sauvasekoittimella.

Laitoimme isoon saaviin vettä ja pari-kolme napollista massaa sekoitettiin mukaan. Mitä paksumpaa paperia haluat, sitä enemmän voi laittaa massaa veteen. Kuvassa näet eri värisiä massoja ämpäreissään.

Kun massa on sekoitettu veteen, kauhaistaan siivilän näköisellä paperiviiralla (=puukehyksen päälle pingoitettu seulakangas) massaa viiran päälle ja annetaan enimmän veden valua alapuolelta pois. 

Viira kipataan alustalle - mutta kehikkoa ei vielä nosteta irti, vaan sen päältä painellaan sienellä vettä pois. Vasta kun vettä ei enää nouse seulakankaan pintaan, voi viiran nostaa 'kuin kirjan sivuja kääntämällä' varovasti pois. Sen jälkeen paperi jätetään kuivumaan. Anna paperin kuivua ihan kuivaksi, ennen kuin houkuttelet sen varovasti nurkasta lähtien irti alustastaan.

Yllä oleva on varsin vanha paperiprässi, jota sivulle päin (kuin ruoria) ohjatessa se prässäsi kevyesti kostutettuun paperiin kuvioita.

Halusin kokeilla nuorena tekemäni pitsiliinan vaikutusta paperiin. Painauma näkyy kivasti.

Paperia voi ennen kuivumista rutata, pistellä, venyttää tai sen alle voi laittaa kuivumaan jotain.

Kuten huomata saattaa, paperin kuivaessa se kopioi tarkasti erilaiset pinnanmuodot.  

Paperin tekemisestä löytyy monia kirjoja. Tässä yksi esimerkki, jossa oli kivasti ja havainnollisesti esitetty eri vaiheet ja tekniikat.