Lenkkiketjujen teko tuottaa mielihyvää ja -rauhaa  

Ketjujen teko on hurjan innostavaa ja kaikin puolin palauttavaa! Itse olen kokenut tämän vievän ajatukset juuri käsillä olevaan hetkeen, ei huomiseen eikä eiliseen - vaan juur nyt käsillä tekemiseen. Näin aivot eivät askaroi ansiotyön tai arkipäiväisten asioiden kimpussa, vaan joutuvat keskittymään yhteen asiaan - ja mikä parasta: työ tekijäänsä palkitsee! Varoituksen sana: tähän jää koukkuun. 

Alla muutamia oppeja, joita olen saanut Taitokeskuksen Titta Suutarin kursseilta 

Ydinkäsitteitä ja lukuja

Metallilangan vahvuus, veivi ja AR-luku

Jotta ketjusta tulee kestävä ja haluttuun malliin sopiva, on tiedettävä a) minkä paksuisesta metallilangasta haluaa tehdä korun sekä b) lenkin sisähalkaisijan mitta (=veivin paksuus). 

Nämä yhteen suhteutettuna kertovat ketjun AR-luvun (Aspect Ratio; sisämitta kerrotaan lankavahvuudella). Titta-ope kertoikin, että langan vahvuus milleinä x AR-luku = veivin  paksuus milleinä.  

Ihan aluksi motivaatiokuva - tällaisen korusarjan itse väkersin kuningasketjusta. Mutta aloitetaanpa alusta, lenkkien tekemisestä. 

Aivan ensimmäiseksi on valittava minkä vahvuisesta (metalli)langasta korun haluaa tehdä. Itse valitsin 1.2 millisen alumiinilangan (veivi 4 mm), joka on sekä kevyt että edullinen vaihtoehto harjoitteluun. Valitsin ketjuharjoitteluun ns. Kuningasketjun (Byzantine), joka vaatii suhteellisen paljon lenkkejä. 

Kuvassa sahaan kultasepänsahalla spiraalin (kuva alla) keskeltä kahtia, jolloin syntyy kasa metallilenkkejä (kuva alla).    

Yllä olevassa kuvassa veivattu spiraali ja lenkkejä. 

Avaa noin puolet lenkeistä, jätä osa avaamatta (lenkin avaus itseen päin). 

Aloita punomalla kahteen suljettuun lenkkiin kaksi lenkkiä - ja jälleen kaksi lenkkiä (2+2+2). 

Ensimmäiseksi otetaan juuri tehdyn ketjun pää etusormen ja peukalon keskelle ja avataan kaksi lenkkiä (ikään kuin kukan terälehdet laskeutuvat sivulle). Nyt näet keskimmäiset lenkit - avaa vielä ne. Laita kaksi lenkkiä kiinni alimpaan kahteen ketjuun. Hyvä! Tätä jatketaan eteenpäin. Alla näet Aalto-Viittalan & Lahden kirjasta selkeät kuvat samasta asiasta (kuva kirjasta alla). 

Kun ketju on valmis, se kiillotetaan. Koulussa on käytössä ns. kiillotusrumpu, joka syöttää ulos mitä kiiltävempiä koruja! Rummun tehtävä kiillotuksen lisäksi on korun kovettuminen, että se kestää. 

Meillä oli käytössä alla oleva kirja, josta löytyykin kivasti kuvituksen avulla monia keskeisimpiä ketjumalleja. 

Tässä tein Muinaisketjumuunnelmaa ja lisäilin väliin 'timantteja'.

Yllä ja alla olevassa kuvassa on tuttavallisesti 'Tuska', kai oikealta nimeltä 'Lituska'. Itselleni tämä oli haastavin opetella. Mutta aikani pähkäiltyäni ja alusta selvittyäni, tämäkin taittui! 

Alla olevassa kuvassa vasemmalta oikealle: Oili, Muinaisketju ja Ruori-ketju.