Metallilankapunonta

Metallilangat ovat olleet minulle täysin vieraita materiaaleja, ja olenkin identifioinut itseni pehmeiden materiaalien käsityöläiseksi. Onneksi ihminen voi olla väärässä ja oppia uutta. Taitokeskuksella oli metallilankapunonta-viikko, ja yllätys yllätys, se oli lopulta todella palkitsevaa! Ensimmäiset päivät menivät metallin käsituntuman, taivuttelun ja punonnan opettelussa, erilaisten pihtien käytön ihmettelyssä ja käsien naarmuja puhallellessa. Pikkuhiljaa itseluottamus kasvoi ja teoksia alkoi valmistua. 

Alla joitakin töitä ja prosessinkuvauksia.

Yksi lempitöistäni on punomani kruunu. Minulla oli jo entuudestaan monenlaisia helmiä ja kultaisen väristä metallilankaa, jota olen ostanut joskus askartelukaupasta. Kävin rautakaupasta ostamassa muutamat pihdit ja suojahanskat. Hanskojen käyttö auttaa mm siihen, että saa voimaa sormiin, kun ei tarvitse varoa ihon rikkoutumista. Suosittelen!

Ensimmäinen työvaihe oli ympyrän teko. Seuraavaksi kieputtelin sen ympärille metallilankaa, että siitä tuli tukeva. Tässä vaiheessa pujotin myös 1.5 sentin välein mukaan valkoisen helmen. 

Jatkoin näpertämistä ja tein 5 kpl eri kokoisia metallilankakolmiota, jotka liitin metallilankaa runkoon kiertämällä kiinni. Metalli on siitä kiva materiaali, että se pysyy taittamisen jälkeen paikallaan.

Tein pyöreäkärkisillä pihdeillä lenkin jokaisen helmen väliin, joka antoi kivasti ilmettä. Ole oman elämäsi kuningas/kuningastar! Lankaa, helmiä ja kokoa muokkaamalla voit tehdä juuri sellaisen kruunun, jonka itse haluat!

Leikkasin pienillä metallileikkureilla 12 senttiä pitkän palan hitsattua metalliverkkoa. Kääräisin pitkät puolet vastakkain yhteen ja 'ompelin' ohuella metallilangalla kiinni.

Leikkasin 5 kpl samanpituisia metallilankoja ja yhdistin ne keskeltä kiinni (ks. alakuva). 

Aloin punomaan metallilankaa keskeltä ulospäin ohuella, ruostumattomalla metallilangalla. Tässä vaiheessa työ näytti noviisin hämähäkin tekemältä seittihahmotelmalta. 

Punoin kahta erivahvuista metallilankaa ristiin rastiin 'katoksi' -  täysin mielivaltaisesti. Tällaisenaan tämä ei miellyttänyt omaa silmääni, niinpä punoin kattoon vielä monia pieniä metallikukkia (eivät näy kuvassa) ja leikkasin seiniin pari pientä ikkunaa. Alla näet valmiin valaisimen (ilman valoja) paperintekokurssin jälkeen.  

Tiskirätti tarvitsee todellakin oman henkarinsa! Tämä oli helppo ja nopea toteuttaa: väänsin ja kieputtelin ensimmäiseksi yhteen kaksi metallilankaa. Tämä näytti nyt hieman E-kirjaimelta, josta puuttuu keskimmäinen viiva. 

Seuraavaksi taittelin työn kolmioksi, jättäen noin 3 cm lankaa koukulle. Sidoin keskimmäiset 'langanpäät' yhteen ja siitä syntyi 'henkarin' koukku. Viimeistelin työn vaaleammalla metallilangalla, joka myös vahvisti rättihenkaria.  

Otin syntymäpäiväjuhlilta jääneen ilmapallon avukseni asetellessani ruostumatonta metallilankaa sopivan kokoiseksi puoliympyräksi. Huomaa kuvassa lempityökaluksi muodostuneet käyräpihdit.  

Tein useita 'kierroksia' päähineen rungoksi, kuten kuvasta näkyy. Kieputin metallilankaa sivu-osien ympärille pitämään kehikkoa muodossaan. 

Tämän jälkeen kieputtelin ohuempaa metallilankaa sinne, tänne ja tuonne. Pistelin villisti menemään. Päätin tehdä korvatkin, ja toiselle korvalle kukkasen - pitäähän omien oivallusten ohella osata myös kuunnella ympäristöään. 

Paras hetki oli, kun laitoin koko teoksen uimaan valkoiseen paperimassaan. Muutama edestakainen liike pariin otteeseen, ja niin syntyi varsin hauska päähine, tai kuten perheelleni markkinoin: oivallusten kirkastaja ja säilyttäjä.