Kirjo kaunista

Kirjonta
Kirjonta vie mennessään!
Kirjonta on ikivanha taito, jota on kutsuttu osuvasti 'neulalla maalaamiseksi'. Kirjontapistoja on paljon ja lisää voi keksiä itse.
Kuten eräässä kirjontakirjassa todettiin, ihmisillä on aina ollut 'kauneuden kaipuu'. Kirjonnalla voikin koristaa vaatteita, asusteita, kotia - ja esimerkiksi kirjotut peitot ovat olleet perintökalleuksia, jotka ovat kulkeneet suvulta toiselle. Kuulemma aikanaan kirjontataidon omaavilla naisilla oli turvatumpi asema 'avioliittomarkkinoilla' kuin niillä, jotka eivät tätä taitoa osanneet. Mutta millainen arvostus kirjontataidolla on tänä päivänä?

Muisto ala-asteelta
Tässä on ensimmäinen kirjontani. Kuten moni muukin, minäkin olen tehnyt pikkutyttönä vohvelikankaisen pyyheliinan. Äitini antoi tämän joitakin vuosia sitten minulle, ja nyt se on yksi aarteistani. Muistan vieläkin sen tunteen, kun tein näitä pistoja - se taisi olla onnen tunne.

Tarvikkeet
Tarvitset kirjontaan neulan, lankaa ja kankaan.
Itse tykästyin kovasti pellavakankaaseen, mutta kirjontaan käy monet muutkin kankaat. Kokeilin myös tavalliselle puuvillakankaalle kirjomista, mikä onnistui vallan hyvin. Suunnitelmissani on myös kirjoa pellavamekkooni ja -puserooni koristukset tulevana keväänä.
Millaiset langat sitten ovat sopivia kirjontaan? Tekisi mieli sanoa, että sellaiset kuin haluat. Toki tähän perinteisesti on käytetty esim. muliinilankaa, jolla olenkin nuorena tehnyt muutaman kirjotun pöytäliinan (ks. kuva alla). Muliinilanka on kertakaikkisen ihana, silkkisen oloinen ja luistava lanka, jota voi ohentaa ottamalla siitä säikeitä pois. Muliinilanka ei myöskään rispaannu niin kuin esimerkiksi puuvilla- ja villalanka voi tehdä. Olen kerännyt lankoja kirpputoreilta ja aikanaan saanut mummultani lähinnä helmi- ja virkkauslankoja, näitä käytinkin näihin harjoitustöihin.
Huomasin myös, että neulalla on merkitystä. Työhön voi käyttää ihan tavallistakin parsinneulaa, mutta se on minusta liian paksu kirjomiseen (ellei tee villalangalla). Parhaaksi koin ns. kanava/kirjontaneulan, joka on pitkä ja neulansilmä yhtä ohut kuin itse neula.
Monet käyttävät myös kirjontakehyksiä työnsä apuna, joka takaa kankaan pysymisen kireänä. Itse en koe tätä tarpeellisena ainakaan vielä.

Pistoja, pistoja, pistoja

Kirjontakirjoja löytyy moneen lähtöön, ja jokainen löytää niistä varmaan etsimänsä. Itse ihastuin Tiina-opettajan esittelemään 'Pykäpistoista linnunsilmiin' -teokseen, josta löytyy peruspistot selkeästi esiteltynä. Yllä kuva koonnista, ja alla esimerkki tikkipiston havainnollistamisesta. Tätä kirjaa on valitettavan huonosti tällä hetkellä saatavilla, mutta kirjastoista sitä kyllä löytyy.


Harjoituksia

Tässä kokeilin pellavakankaaseen erilaisia pistoja.

Yllä olevaan mustaan pellavatilkkuun kokeilin kaikkenlaisia pistoja, joita löysin kirjoista ja netistä. En ollut varma jokaisen suomenkielisestä vastineesta, joten jätin jotkut nimet englanniksi:
Tähti, viisisakarainen tähti, lehti, sulkapisto, Kreetan pisto, kuusipisto, lyhde, ketjupisto, ranskalainen solmu, kruunu, tulppaani, häränpää, avoin ketjupisto, weaved back stitch (vaal.pun. kiemura.), scroll (ruskea ylhäällä), rope (sin. alhaalla), knotted Diamond stitch (valk. alareunassa), joka on edelleen suhrunen, vaikka kuinka kauan opettelin =). Uskon kuitenkin, että seuraavan kerran tähän tarttuessani se jo onnistuu! Oppiminen on tarvitsee joskus hetken lepotauon, jolloin mieli lepää ja järjestelee ja painaa muistiin oppimaansa.

Näin joulun alla kokeilin kirjoa joulukuusen saniaispistoilla ja ranskalaisilla solmuilla, joihin ihastuin toden teolla!


Paperi- ja helmikirjonta
Nykyaikaisin versio kirjonnasta lienee paperikirjonta. Itse kokeilin kuvasiirtoa ja siihen päälle kirjontaa valokuvaan (kuva). Erittäin hauskaa puuhaa!
Katso myös:
- Mirja March:n teokset - kannattaa tutustua!
- Kirjontaa (vanhoihin) valokuviin, joita esimerkiksi Photo Trouvée Magazine julkaisee.
Helmikirjonta on oma taiteenlajinsa. Liettualainen ja ympäri maailmaa korukurssejaan pitävä Rasa Vilcinskaite on yksi lempitaitoeilijoistani, johon voit tutustua tästä.
Kirjallisuutta
Crabtree C. & Stallebrass, P. 2002. Beadwork a world guide. London.
Haveri, M. (2017). Pehmeä taide. 2. painos. Helsinki: Maahenki Oy.
Grönlund, I.& Lehto M-L. 1985. Perinteinen peittokirjonta. Otava: Hki.
Honka-Hallila, H. & Uusitalo, M 2010. Kesäistä kotien kätköistä. BTJ: Helsinki.
Honka-Hallila, H. & Uusitalo, M 2009. Valkokirjonta. BTJ: Helsinki.
Karppinen, S. (2005). Mitä taide tekee käsityöstä? Käsityötaiteen perusopetuksen käsitteellinen analyysi. Väitöskirja. Kasvatustieteellinen tiedekunta. Helsingin yliopisto.
Lääperi, O. (2012). Kirjo mummolan malliin. Helsinki: Minerva Kustannus Oy.
Luukkainen, Annikki & Heikkilä-Palo, Liisa: Käspaikat - pyhäiset pyyhkiet. Heinävesi: Valamon luostari, 1995. •Kaikki kirjonnasta 2007. WSOY. Suomennettu v. 2007.
Mentu, T., Mikkelä, T., Paakkunainen, U. (2010). Printti & pisto. Helsinki: Kustannusosakeyhtiö Otava.
Ompele,
kirjo, koristele. 2007. Octopus Publishing group.
Alkuteos Stich
it (2002)
Reiter Weissman, J. & Lavitt, W. 1986. Labors of Love. America's textiles and needlework, 1650-1930.
Swansbo A-S. & Lindqvist, A. 2016. Kirjontaa 50-60-luvun tyyliin. Moreeni.
Suomi,
Benita. 1996. Silkkinauhakirjonta.
Ajatus: Helsinki.
Toivainen, Pirkko. 2012. Suomalaiset käsityöaarteet. WSOY.
Wood, D. 1998, Kilim Designs in Needlepoint. London.
Zetterström, M. 2000. Kaunemmat kirjontamallit. Gummerus.
Verkkolähteet:
•https://sayitwithstitches.net/the-history-of-embroidery/ Luettu 28.10.22
•https://welogoit.com/blog/2016/11/brief-history-embroidery Luettu 30.10.202